Vaikka olenkin matemaatiikko "perusluenteeltani", siis mahdollisimman looginen, mutta välttämättä ei niin humanistinen, heitän tähän vielä muutaman isomman ajatuksen. Näihin ei ratkaisua yksi ihminen löydä, jos koskaan kukaan löytää, mutta toivottavasti yhdessä saisimme edes jotain parannettua
- Suomen ainoa kilpailuetu globaalissa maailmassa on osaaminen. Me emme voi (emmekä varmaan haluakaan) kilpailla volyymilla tai halvalla työvoimalla. Miten siis julkisella sektorilla voimme turvata ja edistää osaamista? Olisiko näistä apua?
- Opetuksen muuttaminen
- turvataan myös lahjakkaiden eriyttämistä, nyt panostetaan paljon keskitasoon ja opimisvaikeuksissa oleviin oppilaisiin
- tuetaan yksilöllistä oppimista, yksilöllinen oppiminen voi myös olla yhteisöllistä
- ei tuudittauduta PISA tutkimuksiin, jostain kuulin, että PISAssa Suomi menystyy kokonaisuutena hyvin, huippulahjakkuuksissa olemme jäljessä
- tehdään oikeasti yhteistyötä (opettajahuoneen sisällä, kunnan sisällä, seudullisesti)
- Julkisen hallinnon (nämä perustuvat lähinnä kuntasektorin kokemuksiin) työprosessit
- kunnan sisäisiä prosesseja pitäisi tehostaa, erityisesti johtajien ja palvelutyössä olevien henkilöiden (lääkärit, opettajat) työaika kuluu yhä enemmän hallinnon pyörittämiseen. Johtamiseen ja kehittämiseen ei jää aikaa.
- tietohallinon peruspalvelujen tehostaminen -->tietohallinnon henkilöstölle jää enemmän aikaa -->voisiko tietohalinto yhteistyössä kunnan toimialojen kanssa etsiä tehokkaampia ratkaisuja, jotta perushallinnon pyörittämisen prosessit saadaan tehokkaammaksi
- Haasteet kohtaan 1
- Miten saadaan opettajat mukaan muutokseen?
- Miten saadaan johtajat sisäistämään muutoksen tarve? Millä tavalla
- Voiko valtio ohjata (=pakottaa) toimillaan tietohallinnon tehostamista?
- MIten oikeasti saadaan tehtyä yhteistyötä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti