Tervetuloa seuraamaan blogia. Sain menneellä viikolla torstaina 19.4. 2012 AHAA elämyksen Hämeenlinnan ITk päiviltä. Vaikka olen itse ns It ihmisiä (lue nörtti), en ollut vielä ymmärtänyt sosiaalisen median tarkoitusta. Kiitos Ylen Tuija Aallon, minulle valkeni, että sosiaalinen media voi olla myös jotain muuta kuin henkilökohtaisia statuspäivityksiä.Oivalluksen jälkeen some tarkoittaa minulle lyhesti seuraavaa työelämää ja opiskelua ajatellen

---Ihmisen osaaminen ei ole pelkäästään enää nykyään hänen oman osaamisen ja omien ajatuksien summa, vaan se on hänen verkostonsa osaamisen ja ajatusten summa.---

Esimerkiksi oppiminen on yksilöllinen prosessi, ihminen käy tuota prosessia läpi koko elämän. Oppimiseen tarvitaan motivaatio, kosketus aikaisempiin kokemuksiin ja ehkäpä uteliaisuutta. Tämä minun uusi blogini on siis osa minun oppimisprosessia, jossa on mukana kaikki edellä mainitut 3 kohtaa. Missioni vielä lyhyesti:
1. Muutetaan opetusta siten, että se tukee oppimisprosessia.
2. Muutetaan kunnan prosesseja tehokkaammiksi -- saadaan lisää aikaa tarkoituksen mukaiseen työhön ->eli palvelemaan kuntalaisia ja kehittämään palveluja.
3. Aloitetaan oikeasti yhteistyö
- oman työyksikön sisällä
- kunnan sisällä
- seudullisesti.
Olen päättänyt lohkaista 1 tunnin viikottaisesta työajasta tämän blogin pitämiseen. Toivottavasti kiinnostutte ja liitytte osaksi minun verkostoa, joka henkilökohtaisesti siis tarkoittaa kehittymistä.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Opetuksen kehittäminen

Miksi opetusta pitää kehittää?

Lyhyessä ajassa ympäröivä maailmamme on muuttunut. Internetin palvelut ovat tulleet osaksi meidän jokapäivästä elämää, niin nuorten kuin vanhempienkin. Silti opetusmenetelmät eivät valtaosalla opettajista ole muuttuneet, ei minun käsityksen mukaan perusopetuksessa. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Opettajat ovat kyllä saaneet opetuksen tuekseen erilaisia teknisiä vempaimia, mutta perusajatukseltaan ja pedagogisesti opetamme samalla tavalla kuin opetuksen aivan alussa on tehty.
Jos mietimme vapaa-ajalla olevaa toimintaamme, yhteisöllisyys ja yksilöllinen oppiminen ovat nykyään vallalla. Tarvitsemme sitten apua hankintojen vertailuun, koiran kasvattamiseen, ruokareseptien etsimineen, terassin rakennusprojektiin, mopon tuunaukseen, haemme aktiiviesti tietoa netistä. Samalla tapahtuu oppimista. Jotain tämän kaltaista pitäsi koulunkin opetuksen olla.

Kuka muutoksen voi aikaansaada?

Muutos voi lähteä vain ja ainoastaan opettajasta. Hän loppukädessä määrää oppitunnin sisällöstä. Meidän opettajien, myös itseni, ajatusmallit pitäsi miettiä uusiksi. Tueksi tarvitsemme tähän koulutusta. Toki pitää muistaa, että oppimiseen tai opetukseen ei ole olemassa yhtä tiettyä mallia, jokaisen persoona ratkaisee lopputulosken. Samalla tavalla on käynyt opettajajohtoisen opettamisen, se on vuosisatojen edetessä muotoutunut tietynlaiseksi malliksi, jota jokaisen itse soveltaa.
Tärkeässä roolissa on myös johto, rehtorit ja päättäjät. Heidän tulee tukea tarvittavin resurssein ja välinein muutosta. Resurseilla ajattelen esimerkiksi opetustiloja, sähköistä pedagosista materialia, välineitä, oppimisympäristöä.

Mitä pitäsi nyt tehdä?

Meidän opettajien ja rehtoreiden  pitäisi käynnistää yhteinen oppimisprojekti. Miksemme hyödyntäisi yhdessä sitä ammattitaitoa, jota meillä on. Se ajatushan on myös uuden yksilöllisen, mutta yhteisöllisen, oppimisen takana.  Yhdessä siis rakentamaan uutta tämän päivän koulua. Huomisen koulusta ei kannata puhua, koska se ei tule koskaan valmiiksi.

Vielä mielenkiintoinen artikkeli Opettajalehdestä, Mallia nokiasta?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Suomi ja tulevaisuus

Nykyvälineillä meillä on iso mahdollisuus kehittää itseämme verkostoitumalla. Tämän kaltaisia mahdollisuuksia ei vielä ollut 10 -15 vuotta sitten. Nyt on ja se pitäsi ottaa huomioon yhteiskunnassa, niin opetuksessa ja kuin muussa julkisten palvelujen kehittämisessä.

Vaikka olenkin matemaatiikko "perusluenteeltani", siis mahdollisimman looginen, mutta välttämättä ei niin humanistinen, heitän tähän vielä muutaman isomman ajatuksen. Näihin ei ratkaisua yksi ihminen löydä, jos koskaan kukaan löytää, mutta toivottavasti yhdessä saisimme edes jotain parannettua

  1. Suomen ainoa kilpailuetu globaalissa maailmassa on osaaminen. Me emme voi (emmekä varmaan haluakaan) kilpailla volyymilla tai halvalla työvoimalla. Miten siis julkisella sektorilla voimme turvata ja edistää osaamista? Olisiko näistä apua?
    • Opetuksen muuttaminen
      • turvataan myös lahjakkaiden eriyttämistä, nyt panostetaan paljon keskitasoon ja opimisvaikeuksissa oleviin oppilaisiin
      • tuetaan yksilöllistä oppimista, yksilöllinen oppiminen voi myös olla yhteisöllistä
      • ei tuudittauduta PISA tutkimuksiin, jostain kuulin, että PISAssa Suomi menystyy kokonaisuutena hyvin, huippulahjakkuuksissa olemme jäljessä
      • tehdään oikeasti yhteistyötä (opettajahuoneen sisällä, kunnan sisällä, seudullisesti)
    • Julkisen hallinnon (nämä perustuvat lähinnä kuntasektorin kokemuksiin) työprosessit
      • kunnan sisäisiä prosesseja pitäisi tehostaa, erityisesti johtajien ja palvelutyössä olevien henkilöiden (lääkärit, opettajat) työaika kuluu yhä enemmän hallinnon pyörittämiseen. Johtamiseen ja kehittämiseen ei jää aikaa.
      • tietohallinon peruspalvelujen tehostaminen -->tietohallinnon henkilöstölle jää enemmän aikaa -->voisiko tietohalinto yhteistyössä kunnan toimialojen kanssa etsiä tehokkaampia ratkaisuja, jotta perushallinnon pyörittämisen prosessit saadaan tehokkaammaksi
  2. Haasteet kohtaan 1
    • Miten saadaan opettajat mukaan muutokseen?
    • Miten saadaan johtajat sisäistämään muutoksen tarve? Millä tavalla
    • Voiko valtio ohjata (=pakottaa) toimillaan tietohallinnon tehostamista?
    • MIten oikeasti saadaan tehtyä yhteistyötä?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)