Facebookin tieto- ja viestintätekniikan ryhmässä pohdittiin, miten paljon koulu tällä hetkellä painottuu pienten tiedonmurusten ulkoaopetteluun.
Myös googlen "väärinkäytöstä" löytyy hyvä ajatus täältä http://sometek.fi/ala-kysy-jos-vastauksen-loytaa-googlesta/
Miten muutos sitten toteutetaan? Mietin
- Voiko nykyisellä tuntirakenteella saada muutosta?
- Kuinka paljon arviointi ohjaa tähän?
- Paljonko ulkoiset tekijät, kuten oppimateriaalit ja opetussuunnitelma, ohjaavat tähän
- Mitkä ovat opettajan valmiudet muutokseen. En tarkoita nyt teknisiä valmiuksia, vaan onko meillä valmiuksia kokonaisuuksien hallintaan.
Jos meillä olisi rohkeutta, voisiko tästä löytyä ratkaisu esim yläkouluun.
- tuntirakenne muutetaan siten, että oppilaalla on aamupäivän kokonaisuus ja iltapäivän kokonaisuus
- kyseisistä kokonaiskuuksta vastaa opettajatiimi (koostuu eri aineiden opettajista)
- oppilaalla ei ole oppiaineisiin sidottuja kirjoja, vaan hänellä on yläkoulun käsikirja (ns oppimispolku), jossa on kokonaisuuksia aiheittain
- käsikirjaa täydennetään muilla materiaaleilla, monisteita, kirjoja, sähköisä materiaaleja
- oppilaalla on käytössään portfolio, joka täydentyy käsikirjan etenemisen mukaan (sähköinen ja / tai perinteinen)
- opettajan YT aikaa käytetään opettajien väliseen yhteistyöhön näiden kokonaisuuksien rakentamiseen
Muita ajatuksia
- Ruskolla on n. 100 oppilasta / luokka-aste. Mitä, jos ei olisikaan luokka-asteen rinnakkaisluokkia, vaan opetusryhmiä voitaisiin joustavasti muuttaa kokonaisuuksien mukaan
- opettajien yhteissuunnitteluaikaa tarvitaan huomattavasti enemmän, tämä pitää ottaa johdon huomioon, mutta myös opettajien on huomioitava se omissa työmenetelmissä
- kustantajia tarvitaan, vaikuttaako bisnes liikaa tähän muutokseen?
tiistai 23. lokakuuta 2012
torstai 18. lokakuuta 2012
Erilainen jälki-istunto
Oli pari päivää sitten jälki-istunnon valvoja. Koulussamme on käytössä perinteinen "Tuijota pisteeseen" menetelmä.
Olen jonkin aikaa miettinyt, miten tätä voisi kehitellä. Kokeilin siis seuraavaa
1. Jälki-istunto pidettiin atk luokassa ja välineenä käytettiin Wilmaa
2. Oppilaat kirjoittivat Wilma-viestin, joka he lähettivät sekä minulle että huoltajille. asetuksista valittiin että vastaanottajat saavat nähdä toistensa nimet ja vastaukset (koska kommentoin oppilaiden vastauksia ja halusin, että ne näkyvät huoltajille)
3. Itse sisältöä ohjasin kysymyksillä, vähän rangaistuksesta riippuen.
- Mitä tapahtui?
- Miksi teosta rangaistiin?
- Mitkä seikat johtivat tekoon?
- Tiedostitko tilanteessa tekeväsi väärin?
- Mitä tapahtuu, kun seuraavaksi olet samassa tilanteessa?
- Oliko teosta haittaa muille ihmisille?
Tarkoitus siis on, että oppilaat tarkkailisivat "ulkopuolisena" tapahtunutta. Olin apuna kirjoitusprosessissa ja "tarkastin" ennen lähettämistä. Puutuin ns. yliheittoihin, esim. kommentteihin "En koskaan enää tee mitään pahaa jne.". Viestiin piti jättää vain ne, joiden takana oppilas itse on.
4. Havaintoja / tapahtunutta /oppilaan kommentteja
- kaikki tiedostivat tehneensä väärin, muutama silti oli sitä mieltä, että näin voi tapahtua uudelleen. Tällaisia rehellisiä kommentteja en poistattanut, vaan kirjoitin näihin oman kannan
- kirjoittaminen oli oppilaille vaikeaa, heillekin helpompi olisi pisteeseen tuijottaminen
- olin havaitsevanani jonkin laista kehittymistä, tai sitten se johtui omasta kovasta uskosta, että tämä auttaa :)
- "kokeneet" istuja antoivat sekä positiivista että negatiivista palautetta. Negatiiviset tulivat lähinnä niiltä, joille kirjoittaminen oli tuskallisinta
- osalle alku tuotti hankaluuksia, koska tässä oli enemmän vapauksia kuin perinteisessä menetelmässä, loppua kohti tilanne parani.
- oppilaisiin sai henkilökohtaisen vuorovaikutuksen, jos oikein positiivisesti ajattelen, oppilaat kokivat, että heistä välitetään ja juuri heidän ongelmiin puututaan
Eli näillä positiivisilla asioilla varmasti jatkan kokemuksia. Myös ne opettajat, jotka tästä kuulivat, innostuivat menetelmästä. Saapa nähdä tuleeko Maunun koulun yleiseksi menetelmäksi.
Olen jonkin aikaa miettinyt, miten tätä voisi kehitellä. Kokeilin siis seuraavaa
1. Jälki-istunto pidettiin atk luokassa ja välineenä käytettiin Wilmaa
2. Oppilaat kirjoittivat Wilma-viestin, joka he lähettivät sekä minulle että huoltajille. asetuksista valittiin että vastaanottajat saavat nähdä toistensa nimet ja vastaukset (koska kommentoin oppilaiden vastauksia ja halusin, että ne näkyvät huoltajille)
3. Itse sisältöä ohjasin kysymyksillä, vähän rangaistuksesta riippuen.
- Mitä tapahtui?
- Miksi teosta rangaistiin?
- Mitkä seikat johtivat tekoon?
- Tiedostitko tilanteessa tekeväsi väärin?
- Mitä tapahtuu, kun seuraavaksi olet samassa tilanteessa?
- Oliko teosta haittaa muille ihmisille?
Tarkoitus siis on, että oppilaat tarkkailisivat "ulkopuolisena" tapahtunutta. Olin apuna kirjoitusprosessissa ja "tarkastin" ennen lähettämistä. Puutuin ns. yliheittoihin, esim. kommentteihin "En koskaan enää tee mitään pahaa jne.". Viestiin piti jättää vain ne, joiden takana oppilas itse on.
4. Havaintoja / tapahtunutta /oppilaan kommentteja
- kaikki tiedostivat tehneensä väärin, muutama silti oli sitä mieltä, että näin voi tapahtua uudelleen. Tällaisia rehellisiä kommentteja en poistattanut, vaan kirjoitin näihin oman kannan
- kirjoittaminen oli oppilaille vaikeaa, heillekin helpompi olisi pisteeseen tuijottaminen
- olin havaitsevanani jonkin laista kehittymistä, tai sitten se johtui omasta kovasta uskosta, että tämä auttaa :)
- "kokeneet" istuja antoivat sekä positiivista että negatiivista palautetta. Negatiiviset tulivat lähinnä niiltä, joille kirjoittaminen oli tuskallisinta
- osalle alku tuotti hankaluuksia, koska tässä oli enemmän vapauksia kuin perinteisessä menetelmässä, loppua kohti tilanne parani.
- oppilaisiin sai henkilökohtaisen vuorovaikutuksen, jos oikein positiivisesti ajattelen, oppilaat kokivat, että heistä välitetään ja juuri heidän ongelmiin puututaan
Eli näillä positiivisilla asioilla varmasti jatkan kokemuksia. Myös ne opettajat, jotka tästä kuulivat, innostuivat menetelmästä. Saapa nähdä tuleeko Maunun koulun yleiseksi menetelmäksi.
maanantai 15. lokakuuta 2012
E-oppiminen - pohdintoja
Tämä vuosi on mennyt kehitellessä sähköistä oppimisympäristöä. Eli miten siis oppiminen voisi tapahtua TVT:tä käyttäen. Yritän nyt siis katsoa myös oppilaan kannalta. Kehitysajatukset kerään vaiheittain. Toivottavasti näistä on apua samaa suunnittelevalle. Uskokaa tai älkää kaikki tämä on vaatinut vuoden kypsymisen. Mistäköhän hidas kypsyminen johtuu? Tähän ehkä minut tuntevat osaisivat vastata :)
Alla mainitut vaiheet siis ovat jalostuneet edellisestä vaiheesta (näin ainakin toivon)
Näitä on siis mietitty perusopetuksen oppilaille.
Kehitysvaihe1:
- Videoidaan opetus
- oppilaat etenevät omaan tahtiin videoiden avulla
- hankitaan oppimisympäristö, johon videot + materiaali kerätään (kustantajien + avoin materiaali + opettajan materiaali)
- oppilailla luokkatilassa muutamia kannettavia laitteita
- opettajalla jää aikaa henkkilökohtaiseen ohjaamiseen
- vaiheen avoimet kysymykset - Vertaisoppiminen? Sosiaalinen syrjäytyminen? MIten kerätään tietoa oppimisen etenemisestä?
Kehitysvaihe2:
- rakennetaan oppimispolku käsitekartan avulla sähköiseen ympäristöön
- oppimispolku on koko kunnan, esim perusopetuksen matematiikan polku 1-9 luokille
- opettajat tekevät yhdessä polkua,kerätään koko pedagogiigan osaaminen yhteen paikkaa oppilaan saataville
- kannustetaan ryhmätyöskentelyä ja vertaisoppimista, oppilaat ohjaavat toisiaan esim samassa vaiheessa
- portfolion käsite tulee ottaa mukaan. Portfolio täyttyy automaattisesti siitä, mitä oppilas tekee.
Kehitysvaihe3:
- kehitetään alykästä järjestelmää, joka haistelee oppilaan etenemistä oppimispolussa ja ohjaa tätä tarvittuun suuntaan
- rakennetaan koko sähköinen järjestelmä pelinomaiseksi, oppilas on hahmo (vertaa tamagotchi)
- hahmoa "hoidetaan" matematiikalla, englannilla, historialla jne. jne.
- mitä enemmän ja laadukkaammin oppilas tekee, sitä paremmin hahmo voi. Eli siis tämä tieto portfoliona, mittarit ovat oppilaalle visuaalisia, mutta opettajille voi olla jotain muuta dataa
- käsitekartta ja oppimispolku on kaiken takana (opettajien työkalu suunnitteluun), mutta oppilaalle tämä visualisoidaan pelimuotoon.
- vertaisoppimista edistävät hahmot, esim. hahmot(siis oppilaat) voivat pyytää apua oppimispolussa samassa vaiheessa olevilta hahmoilta.
- opettaja voi kutsua hahmoja yhteen --> sosiaalinen tapahtuma
Itse yritämme napata kiinni vaiheesta 2.
Haaste
Vaiheeseen 3 tarvitaan muita. Kuka nappaisi kiinni
- Rovio - kokemus pelin tekemisestä, visuaalisuudesta ja koukuttamisesta
- kustantajat + muu sähköinen valmis materiaali, esim Mikrolinna - käsitekartan ja oppimispolun sisällön suunnittelu
- Fronter (meidän pilottialusta) - yhdistämään tämän kaiken
- Ruskon opetuslautakunta - resursseja suunnitteluun
- Yliopisto - älykkäs järjestlmä tarkkailemaan oppimista
Alla mainitut vaiheet siis ovat jalostuneet edellisestä vaiheesta (näin ainakin toivon)
Näitä on siis mietitty perusopetuksen oppilaille.
Kehitysvaihe1:
- Videoidaan opetus
- oppilaat etenevät omaan tahtiin videoiden avulla
- hankitaan oppimisympäristö, johon videot + materiaali kerätään (kustantajien + avoin materiaali + opettajan materiaali)
- oppilailla luokkatilassa muutamia kannettavia laitteita
- opettajalla jää aikaa henkkilökohtaiseen ohjaamiseen
- vaiheen avoimet kysymykset - Vertaisoppiminen? Sosiaalinen syrjäytyminen? MIten kerätään tietoa oppimisen etenemisestä?
Kehitysvaihe2:
- rakennetaan oppimispolku käsitekartan avulla sähköiseen ympäristöön
- oppimispolku on koko kunnan, esim perusopetuksen matematiikan polku 1-9 luokille
- opettajat tekevät yhdessä polkua,kerätään koko pedagogiigan osaaminen yhteen paikkaa oppilaan saataville
- kannustetaan ryhmätyöskentelyä ja vertaisoppimista, oppilaat ohjaavat toisiaan esim samassa vaiheessa
- portfolion käsite tulee ottaa mukaan. Portfolio täyttyy automaattisesti siitä, mitä oppilas tekee.
Kehitysvaihe3:
- kehitetään alykästä järjestelmää, joka haistelee oppilaan etenemistä oppimispolussa ja ohjaa tätä tarvittuun suuntaan
- rakennetaan koko sähköinen järjestelmä pelinomaiseksi, oppilas on hahmo (vertaa tamagotchi)
- hahmoa "hoidetaan" matematiikalla, englannilla, historialla jne. jne.
- mitä enemmän ja laadukkaammin oppilas tekee, sitä paremmin hahmo voi. Eli siis tämä tieto portfoliona, mittarit ovat oppilaalle visuaalisia, mutta opettajille voi olla jotain muuta dataa
- käsitekartta ja oppimispolku on kaiken takana (opettajien työkalu suunnitteluun), mutta oppilaalle tämä visualisoidaan pelimuotoon.
- vertaisoppimista edistävät hahmot, esim. hahmot(siis oppilaat) voivat pyytää apua oppimispolussa samassa vaiheessa olevilta hahmoilta.
- opettaja voi kutsua hahmoja yhteen --> sosiaalinen tapahtuma
Itse yritämme napata kiinni vaiheesta 2.
Haaste
Vaiheeseen 3 tarvitaan muita. Kuka nappaisi kiinni
- Rovio - kokemus pelin tekemisestä, visuaalisuudesta ja koukuttamisesta
- kustantajat + muu sähköinen valmis materiaali, esim Mikrolinna - käsitekartan ja oppimispolun sisällön suunnittelu
- Fronter (meidän pilottialusta) - yhdistämään tämän kaiken
- Ruskon opetuslautakunta - resursseja suunnitteluun
- Yliopisto - älykkäs järjestlmä tarkkailemaan oppimista
Kokemuksia erilaisesta menetelmästä
Itselläni on nyt takana 2-3 viikkoa erlaisen menetelmän käytöstä. Taustatietona minulla on tällä hetkellä tietotekniikan ryhmiä, joiden aiheena ovat olleet tekstinkäsittely Wordillä ja kuvankäsittely photoshopilla.
Lyhyt kuvaus menetelmästä
1. Olen valmiiksi tunteja varten videoinut opetuksen.
2. Oppilaille on lähetetty Wilman kauttaa viestiä, miten edetä. Pääpiirtettäin menetelmä on sellainen, että ensi katsotaan tietyt videot ja sen jälkeen siihen liittyvät tietyt harjoitukset. Videoihin voi aina palata. Videot ovat julkisisa, joten niitä voi katsoa, missä tahansa.
3. Tavoitteena on, että näin saisin luotua oppilaalle tietyn oppimispolun, jota pitkin hän voi edetä omaan tahtiin j aminulle jää aikaa enemmän oppilaan ohjaamiseen. Videot ovat opetusta siksi, että opetus ei ole aikaan sidottua ja sitä voi kelata.
Havaintoja näistä muutamasta viikosta.
- menetelmä on otettu hyvin vastaan
- suurin osa oppilaista katsoo tehdyt videot,muutamilla oppilailla on vaikea pysyä aiheessa
- osa on katsonut videoita jopa kotona
- minun on vaikea tietää, missä kohtaa oppilas etenee
- tunneilla tapahtuu vertaisoppimista, tästä olen eniten ylpeä!
- syvälle menevä oppimisprosessi ei kaikilla käynnisty, karkeasti jaan seuraaviin
1. 50 % oppivat videoista hyvin, varmasti oppisivat myös massaopetuksesta
2. 25 % oppii kopoiomaan, mutta veikkaan, että syväoppimista ei tapahdu
3. 25 % aika kuluu, mutta oppimista ei tapahdu kuin pienellä osa-alueella
Pohdintoja ja kysymyksiä
- Opettajan näkemys oppimispolusta ja tavoitteista ei välttämättä kohtaa oppilasta. Sama ongelma on ollut perinteisellä massaopettamisella
- Videon katselun aloitus ilman tavoitetta ei käynnistä kaikilla oppilailla oppimisprosessia. Vaikus on sama kuin massaopetuksessa, video kyllä katsotaan, mutta syväoppiista ei tapahdu
- edelliseen viitaten, miten seuraavia peruskysymyksiä pitäsi pohtia
1. Mikä on hyvä aloitusärsyke?
2. Miten tuo ärsyke annetaan, jos edetään omaa polkua omassa tahdissa?
3. Miten edistetään ryhmässä työskentelyä?
4. MIten päästään passiivisesta oppimisessta aktiiviseen? Samassa, kun tätä kirjoitan, minulle välähti, että tästähän tässä kaikessa on kyse :)
- Menetelmä vaatii järjestelmän, joka sekä oppilalle että opettajalle antaa palautetta oppimisen kehittymisestä ja onnistumisista. Tätä Ruskolla parhaillaan työstetään sähköisen oppimisympäristön muodossa.
Lyhyt kuvaus menetelmästä
1. Olen valmiiksi tunteja varten videoinut opetuksen.
2. Oppilaille on lähetetty Wilman kauttaa viestiä, miten edetä. Pääpiirtettäin menetelmä on sellainen, että ensi katsotaan tietyt videot ja sen jälkeen siihen liittyvät tietyt harjoitukset. Videoihin voi aina palata. Videot ovat julkisisa, joten niitä voi katsoa, missä tahansa.
3. Tavoitteena on, että näin saisin luotua oppilaalle tietyn oppimispolun, jota pitkin hän voi edetä omaan tahtiin j aminulle jää aikaa enemmän oppilaan ohjaamiseen. Videot ovat opetusta siksi, että opetus ei ole aikaan sidottua ja sitä voi kelata.
Havaintoja näistä muutamasta viikosta.
- menetelmä on otettu hyvin vastaan
- suurin osa oppilaista katsoo tehdyt videot,muutamilla oppilailla on vaikea pysyä aiheessa
- osa on katsonut videoita jopa kotona
- minun on vaikea tietää, missä kohtaa oppilas etenee
- tunneilla tapahtuu vertaisoppimista, tästä olen eniten ylpeä!
- syvälle menevä oppimisprosessi ei kaikilla käynnisty, karkeasti jaan seuraaviin
1. 50 % oppivat videoista hyvin, varmasti oppisivat myös massaopetuksesta
2. 25 % oppii kopoiomaan, mutta veikkaan, että syväoppimista ei tapahdu
3. 25 % aika kuluu, mutta oppimista ei tapahdu kuin pienellä osa-alueella
Pohdintoja ja kysymyksiä
- Opettajan näkemys oppimispolusta ja tavoitteista ei välttämättä kohtaa oppilasta. Sama ongelma on ollut perinteisellä massaopettamisella
- Videon katselun aloitus ilman tavoitetta ei käynnistä kaikilla oppilailla oppimisprosessia. Vaikus on sama kuin massaopetuksessa, video kyllä katsotaan, mutta syväoppiista ei tapahdu
- edelliseen viitaten, miten seuraavia peruskysymyksiä pitäsi pohtia
1. Mikä on hyvä aloitusärsyke?
2. Miten tuo ärsyke annetaan, jos edetään omaa polkua omassa tahdissa?
3. Miten edistetään ryhmässä työskentelyä?
4. MIten päästään passiivisesta oppimisessta aktiiviseen? Samassa, kun tätä kirjoitan, minulle välähti, että tästähän tässä kaikessa on kyse :)
- Menetelmä vaatii järjestelmän, joka sekä oppilalle että opettajalle antaa palautetta oppimisen kehittymisestä ja onnistumisista. Tätä Ruskolla parhaillaan työstetään sähköisen oppimisympäristön muodossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)