Tervetuloa seuraamaan blogia. Sain menneellä viikolla torstaina 19.4. 2012 AHAA elämyksen Hämeenlinnan ITk päiviltä. Vaikka olen itse ns It ihmisiä (lue nörtti), en ollut vielä ymmärtänyt sosiaalisen median tarkoitusta. Kiitos Ylen Tuija Aallon, minulle valkeni, että sosiaalinen media voi olla myös jotain muuta kuin henkilökohtaisia statuspäivityksiä.Oivalluksen jälkeen some tarkoittaa minulle lyhesti seuraavaa työelämää ja opiskelua ajatellen

---Ihmisen osaaminen ei ole pelkäästään enää nykyään hänen oman osaamisen ja omien ajatuksien summa, vaan se on hänen verkostonsa osaamisen ja ajatusten summa.---

Esimerkiksi oppiminen on yksilöllinen prosessi, ihminen käy tuota prosessia läpi koko elämän. Oppimiseen tarvitaan motivaatio, kosketus aikaisempiin kokemuksiin ja ehkäpä uteliaisuutta. Tämä minun uusi blogini on siis osa minun oppimisprosessia, jossa on mukana kaikki edellä mainitut 3 kohtaa. Missioni vielä lyhyesti:
1. Muutetaan opetusta siten, että se tukee oppimisprosessia.
2. Muutetaan kunnan prosesseja tehokkaammiksi -- saadaan lisää aikaa tarkoituksen mukaiseen työhön ->eli palvelemaan kuntalaisia ja kehittämään palveluja.
3. Aloitetaan oikeasti yhteistyö
- oman työyksikön sisällä
- kunnan sisällä
- seudullisesti.
Olen päättänyt lohkaista 1 tunnin viikottaisesta työajasta tämän blogin pitämiseen. Toivottavasti kiinnostutte ja liitytte osaksi minun verkostoa, joka henkilökohtaisesti siis tarkoittaa kehittymistä.

torstai 18. lokakuuta 2012

Erilainen jälki-istunto

Oli pari päivää sitten jälki-istunnon valvoja. Koulussamme on käytössä perinteinen "Tuijota pisteeseen" menetelmä.
Olen jonkin aikaa miettinyt, miten tätä voisi kehitellä. Kokeilin siis seuraavaa
1. Jälki-istunto pidettiin atk luokassa ja välineenä käytettiin Wilmaa
2. Oppilaat kirjoittivat Wilma-viestin, joka he lähettivät sekä minulle että huoltajille. asetuksista valittiin että vastaanottajat saavat nähdä toistensa nimet ja vastaukset (koska kommentoin oppilaiden vastauksia ja halusin, että ne näkyvät huoltajille)
3. Itse sisältöä ohjasin kysymyksillä, vähän rangaistuksesta riippuen.
- Mitä tapahtui?
- Miksi teosta rangaistiin?
- Mitkä seikat johtivat tekoon?
- Tiedostitko tilanteessa tekeväsi väärin?
- Mitä tapahtuu, kun seuraavaksi olet samassa tilanteessa?
- Oliko teosta haittaa muille ihmisille?
Tarkoitus siis on, että oppilaat tarkkailisivat "ulkopuolisena" tapahtunutta. Olin apuna kirjoitusprosessissa ja "tarkastin" ennen lähettämistä. Puutuin ns. yliheittoihin, esim. kommentteihin "En koskaan enää tee mitään pahaa jne.". Viestiin piti jättää vain ne, joiden takana oppilas itse on.
4. Havaintoja / tapahtunutta /oppilaan kommentteja
- kaikki tiedostivat tehneensä väärin, muutama silti oli sitä mieltä, että näin voi tapahtua uudelleen. Tällaisia rehellisiä kommentteja en poistattanut, vaan kirjoitin näihin oman kannan
- kirjoittaminen oli oppilaille vaikeaa, heillekin helpompi olisi pisteeseen tuijottaminen
- olin havaitsevanani jonkin laista kehittymistä, tai sitten se johtui omasta kovasta uskosta, että tämä auttaa :)
- "kokeneet" istuja antoivat sekä positiivista että negatiivista palautetta. Negatiiviset tulivat lähinnä niiltä, joille kirjoittaminen oli tuskallisinta
- osalle alku tuotti hankaluuksia, koska tässä oli enemmän vapauksia kuin perinteisessä menetelmässä, loppua kohti tilanne parani.
- oppilaisiin sai henkilökohtaisen vuorovaikutuksen, jos oikein positiivisesti ajattelen, oppilaat kokivat, että heistä välitetään ja juuri heidän ongelmiin puututaan

Eli näillä positiivisilla asioilla varmasti jatkan kokemuksia. Myös ne opettajat, jotka tästä kuulivat, innostuivat menetelmästä. Saapa nähdä tuleeko Maunun koulun yleiseksi menetelmäksi.
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Anonyymi23. lokakuuta 2012 klo 16.11

    Erinomaisen fiksu menetelmä - miksi tämä ei ole joka puolella käytössä? (kysyy koulunsa 35 vuotta sitten käynyt ei-opettaja)

    VastaaPoista
  2. JanneK24. lokakuuta 2012 klo 17.10

    Kiitos! Ja onnittelut, olit ensimmäinen blogini kommentoija :) Toivottavasti tästä muut ottavat mallia.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi2. marraskuuta 2012 klo 8.09

    Oma jälkikasvuni oli suurella todennäköisyydellä juuri tuolla jälki-istuntokerralla rangaistustaan suorittamassa. Tämä ei ollut hänelle ensimmäinen kerta, muttei hän myöskään ole ns. vakioistujakaan. Tämän istunnon vaikutus oli kuitenkin selvästi "koskettavin" koko kouluhistoriassa ja voisinkin lyödä vaikka vetoa, ettei tämän saman asian takia enää rikerangaistusta tulla suorittamaan. Erittäin positiivinen kokemus sekä oppilaan, että vanhemman näkökulmasta. Hienoa, että innovatiivisuus myös koulumaailman muutoksiin on olemassa, onnittelut siitä!

    VastaaPoista
  4. JanneK2. marraskuuta 2012 klo 10.48

    Kiitos mukavasta palautteesta. Hieno homma, että hyötyä on ollut lapsen kannalta. Sehän tässä on pääasia. Tällaisen kommentin jälkeen tätä on hyvä markkinoida myös muille opettajille :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)